Tunne tilani on tällä hetkellä todella sekava, sillä olen tehnyt puoliksi jotain aivan kauheaa, mutta silti myös hyvää. Yritin auttaa parasta ystävääni, mutta hän suuttuui todella pahasti minulle vaikka tarkotiin vain hyvää, koska en halua menettää häntä.
Olenko minä paha ihminen vai ihana ystävä joka todella välittää??
En tiedä mitä tehdä? Olen vain itkenyt ja kertonut totuutksia joista ystäväni on suuttunut minulle ja hän on valehdullet äidilleen, ja minä olen kertonut hänen äidilleen totuuden. Olenko tehnyt oikein vaiko väärin?
En halua menettää häntä ja haluaisin, että välimme korjaantuisi ja, että hän antaisi minulle anteeksi tekemäni virheet.
Hän saa olla minulle niin pitkään vihainen kuin haluaa, mutta toivon, että hän josasin vaiheessa ymmärtää, että tarkoitan vain hyvää ja haluan, että hän pysyy luonani, koska en halua, että menetän taas todella tärkeän ihmisen ja hyvän ystävän minulle joka on minulle kuin sisko.
Kerran se on tapahtunut enkä halua, että niin käy taas, koska s eon aivan hirveää.
Oloni on aivan kauhea, en tiedä missä mennä tunnen syyllisyyttä ja pahaa mieltä, että tein tämän hänelle taas. Petin hänen luottamuksensa ja viimeisen kerran.
Toisaalta tunnen hyvää mieltä, että kerrankin puhuin jostain asiasta totta, enkä valhedellut.
Silti petin ystäväni luottamuksen ja tunnen siitä pahaa oloa todella paljon.
Kirjoitan taas kun mieli on maassa tai muuten vain tylsää. :)
