Miten paljon särkyvä ihminen oikeasti kestää??

Miten paljon masentunut ja särkyvä ihminen oikeasti kestää??  Sitä tuskaa, tukea ,huolenpitoa , hauskuutta, surullisia tilanteita. Varsinkin jos itsellään ei ole ketään kelle purkaa sitä kaikkea ! Kuinka pitkälle sellainen ihminen pääsee, ennen kuin oikeasti voimat vain kerta kaikkiaan loppuu? Varsinkin, kun itse on todella stressaantunut ja omassa elämässään riittää liikaa voimia vieviä asioita ja tapahtumia . Nämä ovat melkein jokaiselle samankaltaiselle /kaltaisille ihmisille päivittäisiä kiperiä kysymyksiä ja pään vaivoja . Haluaa olla hyvä ja ymmärtäväinen ystävä melkein jokaiselle ketä on, mutta mitä kaikkea sekin edes sisältää !? Tietäen myös sen, että on riippuvainen ystävistä ja haluaa olla heille vain se paras ilman murheita ja niin sanottuja petoksia, mitä joku voi tehdä täysin tietämättään . Tietäen ,kuitenkin omat virheensä ja vääryydet ilman siitä muistuttamista aina silloin tällöin . Kuitenkaan sitä pahinta ja kaikista viimeisintä vaihtoehtoa ei halua joka on se, että jää oikeasti yksin ja eristäytyy aivan kaikesta ! Ei sellainen ei ole vaihtoehto ,paitsi ehkä nykypäivänä tässä EI tasa-arvoisessa suomessa . Enempää en sanotuksi saa, koska pää lyö aivan tyhjää ...
Toivottavasti edes joskus se oikea ja rehellinen tasa-arvoinen kaikkia kohtaan löytyy ,tai edes se ,että ihmiset ei kilpailisi joka asiasta ! Kiitos lukemisesta pitkästä aikaa !

Miksi kaikki tuntuu niin tyhjältä??

Hellou taas pitkästä aikaa.

Elämässäni on taas tapahtunut aika paljon asioita, joita en ole vielä kunnolla kerennyt käsittelemään/ymmärtämään. Lyhyt versio on se, että olen ollut muutamalla tapaa itsekäs, sekä lapsellinen, mutta niin on myös minua kohtaan oltu aika kaksnaamasia ja selkäänpuukotuksia saatu. Minusta on vaan taas vaihteeksi tehty syntipukki vaikka olen virheeni ja hölmöyteni myöntänyt, mutta sitten muut eivät voi tehdä samalla tavalla minulle, eli myöntää omaa hölmöyttään tai vääryyksiään! 

Pääsin myös nyt vasta pitkän pitkän ajanjakson jälkeen kuntoutukseen 3 vuoden takaiseen asiaan liittyen, vaikka sitä kuntoutusta olisi tarvittu jo huomattavasti aikaisemmin. Nyt vain joudun purkamaan siellä kaiken kokemani hyvineen ja huonoineen juttuineen, joilta olisi selvinnyt jo paljon aikaisemmin jos tämä kuntoutus olisi ollut ajoissa, mutta näillä mennään ja hyvä että kuitenkin se nyt tuli. 

Nyt minulla on taas ollut todella paska ajanjakso elämässäni vaikka toisaalta menee hyvin, mut sit kuitenkaan ei mene. Ollut useamman viikon katkonaisia öitä, eli herään yössä n. 4-7 kertaan joko pahaan uneen tai ilman mitään syytä, sekä päivisin ei kiinnosta liikkua mihinkään ei edes kuntouttavaantyö toimintaan jossa olen nyt kohta vuoden verran ollut. Haluisi vain olla kotona ja kuunnella musiikkia johon purkaa itkun/huudon kera pahan olon, jolle toisinaan en edes tiedä syytä, että miksi on edes paha olla. Ilon aiheita on ollut todella harvakseen ja nekin kestää nykyään vain pinen hetken!

Syömistäkin on tullut taas laiminlyötyä, koska ei vaan kiinnosta, ulkonäköni tai siis itseni laittaminen ihmisen näköiseksi ei kiinnosta, mikään ei kiinnosta, joka tuntuu todella pahalta. Haluaisin olla taas se iloinen ihminen joka nauraa kaikelle ja tekee kaikkea hauskaa/ kivaa, mutta ei. välillä jopa ahdistaa ja vihaan siitäkin itseäni, että edes omistan nämä paskamaiset sairaudet, kuten paniikki- ja ahdistuskohtaukset, sekä masennus. Onneksi ne eivät ole pahoja, mutta liikaa minulle kuitenkin, että en kohta jaksa niitä enää. Apua niihin saan nyt tuon tulevan kuntoutuksen myötä joka  alkaa viikon päästä. Siellä saan purkaa kaiken ammatti ihmisille, mutta sekin tietysti pelottaa, koska en ole pitkään aikaan purkanut asioita, tunteitani tai mitään muutakaan kenenkään kanssa joka oikeasti ymmärtää minua, että miltä minusta tuntuu! 

Välillä tuntuu, kuin pääni sisällä olisi kaksi minää se ns fiksumpi joka keksii hyviä ideoita ja ymmärtää asioita ja sitten se toinen joka kääntää kaiken minulle sanottavat asiat negatiiviseksi, jolloin en todellakaan ymmärrä/halua ymmärtää mitä minulle puhutaan ja pääni sisällä ajattelen paljon kaiken laista, jolloin minun negatiivisuus astuu esiin ja pilaa kaiken pahentamalla tilannetta. 

Haluaisin niin kovasti jo tämän pahuuden ja pahan olon loppuvan, koska vaikka olen omalla tavalla vahva ja tulen selviämään tästä kaikesta paskasta, niin silti välillä tuntuu, että voimat on oikeasti aika helvetin lopussa ja miten pitkään jaksan, vaikka jaksan todella pitkälle! 

Olen posiitiivisella asenteella paljon elämäni tilanteesta, sillä tiedän, että en ole ainoa keillä on samanlaista tai jopa pahempaa.

Nyt on taas avattu hetki pääni paineita sun muita turistu. Palaan taas, kun sen aika on!