Menetänkö parhaimman ystävän vai en??

Tunne tilani on tällä hetkellä todella sekava, sillä olen tehnyt puoliksi jotain aivan kauheaa, mutta silti myös hyvää. Yritin auttaa parasta ystävääni, mutta hän suuttuui todella pahasti minulle vaikka tarkotiin vain hyvää, koska en halua menettää häntä. 

Olenko minä paha ihminen vai ihana ystävä joka todella välittää??
En tiedä mitä tehdä? Olen vain itkenyt ja kertonut totuutksia joista ystäväni on suuttunut minulle ja hän on valehdullet äidilleen, ja minä olen kertonut hänen äidilleen totuuden. Olenko tehnyt oikein vaiko väärin?

En halua menettää häntä ja haluaisin, että välimme korjaantuisi ja, että hän antaisi minulle anteeksi tekemäni virheet.

Hän saa olla minulle niin pitkään vihainen kuin haluaa, mutta toivon, että hän josasin vaiheessa ymmärtää, että tarkoitan vain hyvää  ja haluan, että hän pysyy luonani, koska en halua, että menetän taas todella tärkeän ihmisen ja hyvän ystävän minulle joka on minulle kuin sisko. 

Kerran se on tapahtunut enkä halua, että niin käy taas, koska s eon aivan hirveää.

Oloni on aivan kauhea, en tiedä missä mennä tunnen syyllisyyttä ja pahaa mieltä, että tein tämän hänelle taas. Petin hänen luottamuksensa ja viimeisen kerran.

Toisaalta tunnen hyvää mieltä, että kerrankin puhuin jostain asiasta totta, enkä valhedellut.

Silti petin ystäväni luottamuksen ja tunnen siitä pahaa oloa todella paljon. 



Kirjoitan taas kun mieli on maassa tai muuten vain tylsää. :)

Ystävät!

Ystävät. Ne ovat elämäsi valo ilo ja ehkä jopa tulevaisuutesi. 
Pidä niistä kiinni, sillä ne auttavat sinua, kuuntelevat kun mieltä painaa, syövät ruokasi ehkä jopa ilman lupaa, tulevat suoraan sisään ja huutavat jotain, että ovat saapuneet paikalle.

Ystävät ovat kuin aare josta et halua koskaan luopua varsinkaan niistä, ketkä ovat oikeita ystäviäsi joihin voit oikeasti luottaa koko sydämmestäsi.

Minulla on ollut tänään puoliksi todella hyvä päivä, paitsi nyt illasta melkein menetin minulle todella tärkeän ystävän, mutta onneksi saimme asian selvitettyä ja en menettänyt häntä.

Kyyneliä vuodattettu mailman parhaamman ystävän takia, koska aiheutin hänelle todella huolestuneen tilanteen. Onneksi hän ymmärtää minua ja minä häntä. En voisi koskaan satuttaa häntä, mutta silti aina tietämättäni teen sen ja itsekin vasta huomaan sen kun olen tehnyt sen.

Olemme yhdessä niin kuin paita ja peppu meitä ei voi edes ukkosmyrsky erottaa toisistamme. 
Olen siitä todella kiitollinen vaikka  meillä on välillä huonoja hetkiä, mutta aina ne korjataan. 

Vaikka välillä ystäviltä tulisi todella pahoja sanoja jotka voivat pahoittaa mielen, he eivät aina tarkoita sitä vaikka siltä välillä tuntuisikin. 

Pidä ystävistäsi siis todella hyvin kiinni äläkä koskaan päästä heitä lähtemään elämästäsi.
Sillä sinä tarvitset heitä hyvinä kuin pahoinakin hetkinä, he lohduttavat ja ovat tukenasi, he puolustavat sinua jos joku puhuu pahaa tai meinaa muuten satuttaa sinua. Ystäväsi ovat aina tukenasi kuin ylä ja alamäessä he nostavat sinut pohjalta ylös asti taas jaloillesi.




Nyt on taas avattu mieltä ja purattu tunteita. 
Palataan :)

Mikä tämä tunne on??

Olen onnellinen tällä hetkellä, mutta silti joku on todella pahasti pielessä. Mikään ei tunnu menevän oikein mitä teen tai mitä sanon. 

Kaikki kaatuu niskaan ja tekis vaan mieli huutaa sydämmensä kyllyydestä. 

Rakkaus voi olla mailman iloisin asia tai sitten se voi tehdä elämästäsi yhtä helvettiä. Minä olen tällä hetkeelä onnellisessa parisuhteessa, mutta en sitten tiedä mikä mättää. 

Tuntuu siltä, kuin sydämmeni olisi taas kokonaan ennallaan, joten tunnen olevani taas elossa toisin kuin pari surkeaa kuukautta taaksepäin.

En silti tiedä, mikä mieltäni vaivaa, vaikka olenkin taas jaloillani. 

Tunnetilani on vaan niin sekava, että en tiedä mitä tehdä. Pitäisikö: itkeä, nauraa, huutaa, hymyillä, kiljua, vai vetää itkupotku raivarit??

En tajua yhtään tunnetilaani tällä hetkellä.

Olen onnellinen, mutta silti joku on pielessä. Elämäni on kääntymässä parempaan suuntaan, koska lopetan juomisen ja tupakan polton vaikka toinen noista vaikeaa on, mutta silti sen aijjon tehdä, koska olen huomannut, että kummastakaan ei ole mitään hyötyä.

Alkoholista tulee krapula ja huono olo. 

Tupakasta menee terveys iän myötä ja sekin vain pilaa elämää.

Kerron nyt täällä sen todellisen totuuden mitä kaipaan.

Kaipaan seurakunnantiloihin, koska se on minulle kuin toinen koti oikeastaan se on kuin koti minulle.

Siellä tuntee itsensä hyväksytyksi sellaisenaan kuin on eikä tarvitse esittää yhtään mitään mitä on, niin kuin joudun tekemään aika monessa paikkaa.  

siellä saat puhua suusi puhtaaksi jos mieltä painaa tai muuten on jotain mistä pitäisi puhua. Siellä voit kertoa aivan kaikki murheesi.
 Uskoit Jumalaan tai et seukkarilla sinut otetaan vastaan sellaisena kuin sinä olet.
 Älä siis kadu mennä sinne. Minä menisin ainakin ja ajoon mennä siellä voin olla rauhassa ja olla oma hullu, sekopää itseni, joka otetaan vastaan sellaisena kuin minä olen.



Anteeksi tunteen purkaukseni, mutta näin minä tunnen tällä hetkellä. Kirjoitan taas kun pystyn ja olen ehkä iloisemmalla tuulella. :)

Yksinäisyys

Kun olet kipeä ja joudun olemaan kotona yksin, miltä sinusta silloin tuntuu?

Minusta se tuntuu aivan kauhealta, kun ei ole mitään tekemistä, kenenkään kanssa ei voi jutella, ja joudut monesti miettimään mitä oikein tekisi.

Kipeenä toivoisit olevas jossain muualla kun kotona neljän seinän sisällä, mutta sit ku oot koulussa nii sit taas toivoisit olevas jossain muualla kun siellä.

Silloin kun olet kotona yksin ja ei ole mitään  tekemistä, silloin tulet ajatelleeksi menneitä ja ehkä jopa menetettyjä rakkaita, joita et voi ehkä enää saada koskaan takaisin.

Kun olet yksin eikö sinustakin tunnu silloin siltä, että voit antaa itsellesi aikaa ja miettiä monesti mitä tapahtuu? Voit miettiä tulevaa ja voit miettiä menneitä.

Anna joskus itsellesi aikaa, mutta älä mieti liian surullisia juttuja, koska on hyviäkin olemassa. 
Silloin ei tule sellaista kaipuun ja ikävän tunnetta. jolloin alat haikkailla esim. eksäsi perään. Jos olet ollut monta kuukautta jo sinkkuna ja joka ilta mietit sitä entistä rakasta, niin se ei ole hyvä juttu, koska silloin, et tule pääsemään hänestä kovin helpolla yli ja silloin et voi jatkaa matkaasi eteenpäin.

Joten älä mieti niin syvälle, että et pääse yli. Sillä minä olen tehnyt juuri näin ja lopputulos on se.

Ei ole hyvä juttu.


Kirjoittelen taas :)

Onko teillä samanlaisia tunteita?

Tunteet sisälläni ovat välillä todella ärsyttäviä, sillä en tiedä missä mennään?
Tunteita on monen laisia ja minulla on ollut nämä kaikki. Kipu, ikävä, ilo, suru, seko, hullu, bile, eksynyt, ja vaikka mitä monia muita. Onko teilläkin?

Joskus tunteita on pakko ilmaista, mutta usein niitä ei halua purkaa perheen tai vaikkapa ystävien läsnä, silloin pitää yrittää esittää iloist ja näytellä, että kaikki olisi mahdollisimman hyvin vaikka ei olisikaan. Mutta joskus vain käy niin, että hakeudut yksinäsi johonkin ja vähän ajan päästä kaverisi tulee paikalle ja kysyy mikä on? Silloin käy niin, että saatat murtua täysin.

minulle on käynyt monet monet kerrat noin ja silloin ei ole voinut tunteilleen yhtään mitään.Niin vain tuppaa tapahtumaan eikä asialle voi mitään, mutta jos on kavereita, silloin he kuuntelevat ja auttavat jos vain on tarve. Tunteita ei kannata piilotella parhailta ystäviltä varsinkaan surun ja kivun tunnetta, sillä he aistivat sen heti, mutta joskus saattaa käydä niin, että he huomaavat,että sinulla on joku mielessäsi, mutta antavat sinun hetken olla yksinäsi ja rauhoittua.

Jos olet yksin ja mieltäsi painaa joku niin jos ulkona on kaunis sää niin lähde ulos luonnon helmaan. Minulla luonto auttaa todella paljon, koska silloin saat katsella kauniita maisemia, ajatella läheisiäsi, olla vain ihan rauhassa itsesi kanssa, eikä kukaan tule häiritsemään.


Kirjoittelen taas! :)

Missä mennään?

Hei! Kirjoitan blogissani pelkästä itsestäni, koska facebookkia on turha käyttää päiväkirjana, vaikka kaikki huomaa sen, mutta eivät välitä joten parempi vain kuin kirjoittaa blogia joko julkisena tai ei.
Olen kokenut pennusta lähtien koulukiusaamista, masennusta, läheisten menettämistä, koulun vaihtoa, erottamista ja mitä kaikkea muuta.
Nyt olen onneksi päässyt jotenkin jaloilleni ja jotenkin päässyt elämään normaalia elämää, mitä nyt tälläkin hetkellä kärsin masennusta ja riitaa vanhempieni ja ystävieni kanssa.

Erosin 2kk 3vk ja 5 päivää sitten 7kk ja 3viikon suhteen jälkeen. On vähän vaikea laskea irti ja yrittää saada kaikki kuntoon, mutta ei onnistu. Tuntuu kuin sydäntä ei olisi enää ollenkaan olemassa, sillä serkun koira lopetettiin 4 vuotta sitten ja hän vei toisen puolen sydämmestäni mukanaan ja nyt exäni vei toisen. Olen siis elossa, mutta ilman sydäntä. Outo tunne, mutta pakko jatkaa olo tuntuu paljon kevyemmätä kun ei ole enää mikä pumppaisi rinnasssani, sillä se on poissa, mutta elän, miten mahdollista? Miten outo tunne?
Silti olen tässä kirjoittamassa blogiani vaikka ei ole sydäntä millä elää.
Osaan vieläkin pitää hauskaa kavereideni kanssa vaikka tyhjä aukko rinnassani on. kävelen, puhun, hengitän, juoksen, nauran, teen kaikkea mitä vain voin, mutta ilman sydäntä.


Jatkan taas kunhan mieltä painaa tai muuten vain ei ole mitään tekemistä. :)