Heissan.
päätinpä pitkästä aikaa taas käydä kirjottellee ja purkamaan harteilta pahimpaa taakkaa pois, kun ei ole oikein ketään kelle puhua (siis sellaista joka oikeasti kuuntelee ja ymmärtää).
Tieni on taas elämässä ollut pitkä ja raskas. Hieroja koulun kun sain kunnialla loppuun ja sen jälkeen alkoi työttömyyden ah niin ihana elämä, (ei oikeesti), niin miun luonteen tuntien se menee todella paljon asioiden ja elämän miettimiseks kaikki asiat kerralla hyvät, että pahat.
Siihen vielä pitkään ite arvattu ja todettu myös äitini sanoin, että kärsin jonkun sortin masennuksesta ja paniikki/ahistus kohtauksista ja välillä tuntuu, että ne on kausittain. Välillä on todella hyviä hetkiä, eikä ole mitään ongelmaa ja pystyy jopa nauttimaan elämästä, mutta taas välillä kaikki sanat satuttaa oli ne hyviä tai huonoja, kappaleet masentaa iloisia tai surullisia ja yksin jääminen on silloin kaikista pahin asia mitä voi tehdä. Vaikka koitettas puhua mitä tahan mistä tahansa ym niin herkillä ollaan koko ajan. En osaa silloin erottaa oikeaa väärästä, enkä itkulle mahda mitään ja jos jään yksin tai tunnen oloni yksinäiseksi niin sekin riittää laukaisemaan masennuksen ja todela surullisen tai pahan mielen, varsinkin kun on jo muutenkin yli herkkä ihminen niin ei paljon sanoja tai tekoja vaadita, että tämmöinen ihminen murtuu.
Masennus ja ahistus kohtaukset turhauttavat, kun ne tulevat, mutta pakko ne on kestää sillä en voi niille mitään ja sain kuulla yhden neuvon joka antoi hyvän mielen itselleni.
Jos on masentunut mieli kokoajan, mutta ulospäin koittaa muille näyttää, että kaikki on hyvin, joskus siinä onnistuu ja useimmiten siinä en ole onnistunut. Silloin kun on muiden seurassa ja koittaa näyttää sen paremman puolen, eli tekohymy kameraan niin tulee ajatelleeksi kaikkea, että mitä jos en pysty näyttämään sitä, että olen vahva ja kaikki on hyvin?? Kyyneleet vaan tulee silmistä pihalle ja sitten koitat käydä selittämään mikä on, mutta huomaat ettei sanoja tule suusta ulos, koska et osaa selittää syytä sille varsinkin jos se johtuu masennuksesta.
Masennuksni kiusaa minua todella paljon ja silloin käy kyllä kaikki mahdollisest asiat päässä, että mitä teet ja mitä et tee. Usein myös pilaavat yö uneni silleen, että nukun kyllä, mutta aamuisin olen todella väsynyt ja että en haluaisi vielä nousta ylös, tai sitten nukun, mutta levotonta unta jolloin olen myös väsynyt, kun herään. Masennukseni näkyy myös sillä, että en jaksa tehdä koti hommia, syömisessä joka on todella heikkoa ollut jo pitkään, unen laatu on heikkoa nukkui pitkään tai ei. Sen myös huomaa siinä, että ulkomaailma ei kiinnosta todellakaan niin paljon, kuin ennen. En osaa olla enää viihteellä tai nauttia kylmiä juomia tai mitään muutakaan. Haaveilu kaikesta sitten on taas toinen juttu, koska ei ole voimia toteuttaa niitä mitä suunnittelet ja sehän tietenkin harmittaa ja paljon.
Mutta nyt on taas kirjoiteltu ihan jonnin verran, en tiedä onko kovin selkeästi kirjoittettu, että pääseekö kukaan kärryille asiasta, mutta toivotaan niin.
Adios amigos. Seuraavaan kertaan, kun tekee taas mieli kirjoittaa. :)
