En tiedä missä mennään!!

Elämäni tässä parin päivän aikana on ollut todella iloista ja olen ollut hieman hämmilläni siitä. Nyt on mieli taas masentunut ja ahdistunut enkä tiedä miksi? Tuntuu siltä kuin iloisuuteni olisi saanut äkkipysähdyksen päin seinää. Sydämmeni kaipaa vierelleni jonkun joka pitää huolta on lähellä ja saa minut tuntemaan itseni olemaan turvassa kaikelta pahalta. Mutta täysin turhaa kukaan ei halua minua, en kelpaa kenellekkään, kukaan ei hyväksy minua sellaisena kuin olen ja kaikki vain katsoo pahasti ja kiertää kaukaa. Mikä minussa on niin pahasti vialla, että en saa ketään vierelleni kenen syliin voisi käpertyä? Samalla olen aika jännittynyt kun yhteishaku on alkanut ja haen lähihoitajaksi kiteelle (ensimmäinen toive) minua pelottaa, että keskiarvoni ei riitä sinne ja sinne haluaisin, koska siellä voin aloittaa elämäni ihan puhtaalta pöydältä. Opo sanoo, että lähihoitaja ala sopisi minulle todella hyvin ja uskoo, että pääsen sinne kuhan vain petraisin pikkasen keskiarvon kanssa. Noh on minulla onneksi kaksi muuta vaihtoehtoa ja jos ei kitee nappaa niin sitten jompikumpi kahdesta muusta paikasta voisi ehkä sitten napata. Sitä  ei voi tietää, mutta toivon todella paljon kiteelle pääsyä. Samalla kun nyt kirjoitan tätä en tiedä pitäisikö itkeä, nauraa, vai huutaa tuskasta??
Tärisen pelkään, mutta olen samalla jotenkin onnellinen taas toisaalta surun murtama. 
Noh elämä jatkuu toivottavasti huomenna olisi taas iloinen mieli ja päivä ei menisi pilalle. 

Pää sekoaa!!

Ahistaa, Koskee, Mietityttää, Naurattaa, Itkettää, Vituttaa ja mitä kaikkee muuta. 
Tuntunu jo monen päivän aikana siltä, ku oisin pyörtymässä ja päässä pimenis, mut ei mitää ei tapahu, koskee päähän ihan saatanasti ja oksettaa. Tulee ihan hirveen kuuma ja se kestää pitkään ja en saa sitä mitenkään loppumaan muuta kuin vasta sitten , kun käyn nukkumaan jos silloinkaan saan sen olon pois. En tiedä onko tämä yhden exäni vika vai ihan jostain muusta johtuva asia. Muutenkin elämä hermostuttaa ja alkaa jännittää mitä elämä tuo tullessaan, kun perus koulu loppuu ja opinnot jatkuvat, ehkä muualla paikkakunnalla tai kotikaupungissani Savonlinnassa.
Tuntuu kuin olisin vain pelkkä kävelevä haamu tässä maailmassa, koska sisälläni tunnen niin kuin minulla ei olisi sydäntä ollenkaan. tuntuu kuin sydämmeni kohdalla olisi iso musta aukko joka odottaa sitä jotakin joka sen voisi täyttää ja eräs henkilö on sydämmeni vienyt mukanaan 03.08.2012 silloin musta aukko tuli rintaani ja sen jälkeen on tuntunut siltä kun minun elämäni olisi päättynyt, jonka seurauksena  minusta on jäljelle jäänyt vain ruumis ilman sydäntä.
En tiedä yhtään mitä teen tai miten jatkaisin elämääni. Normaalisti sitä en koskaan pysty jatkamaan, mutta toivon todella paljon, että jonain päivänä vosiin aloittaa elämäni aivan puhtaalta pöydältä ja päästä kaikesta menneisyyden pahuuksista yli ja kaikesta muustakin.