Olisiko jo nyt uuden elämän alku?????

Olen nyt useesti miettiny, että mitä kaikkee voisin eämässäni saavuttaa liittyen ihan kaikkeen. 

Ystäviin,perheeseen, työn hakuun, kaikkeen mille ovet ovat nyt olleet lukittuna. Elämässä ei tarvitse olla, kuin muutama ihminen kelle voi kertoa murheita ja olla samanlainen eli kuunnella ja koittaa auttaa parhaansa mukaan. Jos elämästäsi häviää muutama ihminen, niin se ei tarkoita sitä, että ovet eivät enää sinulle aukea. Yksi sanontahan menee niin, että kun yksi ovi sulkeutuu takana, niin edessä aukeaa jo uudet. (ei ihan vissii olu oikein, mut sinne päin. ) 

Nyt minulle on kuitenkin niin käynyt. Uusia ovia on tällä hetkellä aukeamassa useampi, kuin yksi ja takanani sulkeutuu/ tulee sulkeutumaan ovi jos toinenkin. 

 Nyt siis minulla on mahdollisuus parantaa omaa itseäni ihmisenä, ystävänä,  ja tyttärenä. 
Pääsen purkamaan omasta päästäni todella isot lukot pois, jotka ovat piinanneet mieltäni jo aivan liian kauan. Sen takia en tule ottamaan elämän muutoksiani kovinkaan raskaasti ja peläten, vaan ennemminkin avoinmielin ja otan sen avosylin vastaan, sekä positiivisena asenteena lähden toteuttamaan tätä kaikkea,mitä minulle on nyt tullut eteeni. 

Tänään kuulin ehkä maailman iloisimpia uutisia itselleni, josta olen haaveillut pienestä neidistä lähtien ja se selviää muutaman päivän päästä. Samana päivänä sain kuulla myös ehkä sen pelottavan asian mihin ensin suhtauduin peläten ja mieleen tuli, että voiko homman vielä perua. Se tapahtuu kyllä vasta joulukuussa, mutta kerkesin silti jo pelätä ja panikoida miten tulevan pitää mennä, sekä tulen varmaan enne joulukuuta panikoimaan asiaa vielä moneen otteeseen, mutta sanoinkin siitä jo aikaisemmin, että tulen ottamaan avun positiivisena ja avoiminmielin vastaan, koska tulen tietämään, että se saattaa olla apu niin moneen pahaan juttuun menneisyydessäni, että saattaisin vihdoin ja viimein päästää irti menneestä! 

Sitä kyllä toivon, koska niin paljon pahaa kärsin vieläkin  menneisyyteni takia sekä nyt viimeiseen 3 vuoteen mahtuu niin paljon surua ja epätoivoa, että nyt on aika astua eteenpäin ja ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä haluan itselleni paljon paljon paremman elämän. Siksi että olen menettänyt sen ilon silmistäni ja mielestäni mikä minulla oli jo monta vuotta sitten. Haluan sen takaisin sillä minusta tuntuu, että tämä jatkuva suru ja murhe, sekä myrkyttämällä itse itseäni pääni sisällä ei ole enää ollenkaan kivaa, vaikka tästäkin saan todella paljon itselleni, silti se rupeaa riittämään ja uudet tuulet ja itseni myrkyttäminen pahoilla sanoilla, ajatuksilla ja teoilla niille voi sanoa hyvästi ja suksikaa niin kauas, kuin mahdollista!!!!

Mitäpä taas vaihteeks päässä pyörii?????

Enpä tiedä miten tämän blogin alottasini, mutta päässä on taas pyöriny jo monet päivät laidasta laitaan tunteet!! Mitä pitäis tehdä, mitä haluu tehdä, mitä pystyy, tekemään ja mitä uskaltaa tehdä???? Kysymyksiä kysymyksien perään. (HUOH) 

Monet päivät oon käyny taas päässäni läpi et mitä oikein haluan. Haluaisin tehdä oman alani hommia, mutta sitten tulee omat pelkotilat vastaan ja huutaa minulle, etttä mitä jos en jaksa tehdä, mitä jos en ole tarpeeksi hyvä, mitä jos vain romahdan ja olen taas lähtö pisteessä????

Tiedän sen, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä kaikki aina ymmärrä tai tule ymmärtämään tuskaa jota käyn läpi tai jos on sellaisia ihmisiä keiltä sais vertaistukea sun muuta niin he haluavat olla yhtä paljon piilossa, kuin minäkin... 

Suoraan sanottuna pää on niin paljon täynnä tuskaa, surua, pettymyksen tunnetta, sekä paljon epäonnistumista. Haaveita on liikaa, mutta arvaappa kaks kertaa pystyykö niitä toteuttamaan jos ei kykene tekemään mitään muuta, kuin olla riesana muille??!!?? 


Välillä olen käynyt päässäni läpi myös ne pahimmat vaihtoehdot, mutta tiedän ja tajuan, että niiden tekeminen ei auta ketään, eikä varsinkaan itseäni. Sillä jos sen tekisin tai suunnittelisin niin saisin kaikki vain enemmän kauas pois minusta. Sen takia lyttään ne ajatukset aina sivuun vaikka se ei koskaan helppoa ole!! 


Kysymykseni kuuluukin! milloin tiedät masentuneena ihmisenä, että olet muille läheisillesi ja ystävillesi juuri oikeanlainen ja tekosi riittävät heille???? Annat heille kaikkesi teet kaikkesi, jotta sinä tuntisit itsesi rakastetuksi ja hyväksytyksi edes jossain???? Milloin se tuntuu oikealta ja lohdulliselta?? Miten saat taouttua sen pieneen paksuun kalloosi, että pienikin tekosi tai suuri tekosi voi olla jopa läheisillesi tarpeeksi?? Mutta oma ongelmani onkin se, että vaikka tekisin mitä ja saisin siitä jotenkin kiitosta ei aina vain riitä minulle sana KIITOS! En tidä miksi se ei riitä vai olenko vain vajonnut niin alas, että se sana menee vain ohi korvieni???? Tämä on nyt neljäs päivä putkeen, kun tuntuu todella pahalta ja yksinäiseltä! En tykkää yhtään näistä tunnetiloista, koska ne tulevat niin usein, mutta en myöskään halua sulkea niitä kokonaan pois sillä tiedän, että sitten en olisi oma itseni säälittävässä ulkokuoressa, joka ei aina päälle päin näy ,mutta syvällä sydämessäni tiedän, että olen täysin romuna ja todella todella pahasti pohjalla!!!!


Toivon vielä, että tämä iloksi joskus muuttuu ja jaksan tehdä kaiken mitä haluan, mutta välillä vain tuntuu siltä, että tukiverkkoni on liian pieni tai liian väärällä tavalla minulle esitetty!!!!!


Kiitos ja anteeks :( :( :( :( :( :( :(

Sekalaiset tunteet!!

Heissan. 

päätinpä pitkästä aikaa taas käydä kirjottellee ja purkamaan harteilta pahimpaa taakkaa pois, kun ei ole oikein ketään kelle puhua (siis sellaista joka oikeasti kuuntelee ja ymmärtää). 
Tieni on taas elämässä ollut pitkä ja raskas. Hieroja koulun kun sain kunnialla loppuun ja sen jälkeen alkoi työttömyyden ah niin ihana elämä, (ei oikeesti), niin miun luonteen tuntien se menee todella paljon asioiden ja elämän miettimiseks kaikki asiat kerralla hyvät, että pahat.

Siihen vielä pitkään ite arvattu ja todettu myös äitini sanoin, että kärsin jonkun sortin masennuksesta ja paniikki/ahistus kohtauksista ja välillä tuntuu, että ne on kausittain. Välillä on todella hyviä hetkiä, eikä ole mitään ongelmaa ja pystyy jopa nauttimaan elämästä, mutta taas välillä kaikki sanat satuttaa oli ne hyviä tai huonoja, kappaleet masentaa iloisia tai surullisia ja yksin jääminen on silloin kaikista pahin asia mitä voi tehdä. Vaikka koitettas puhua mitä tahan mistä tahansa ym niin herkillä ollaan koko ajan. En osaa silloin erottaa oikeaa väärästä, enkä itkulle mahda mitään ja jos jään yksin tai tunnen oloni yksinäiseksi niin sekin riittää laukaisemaan masennuksen ja todela surullisen tai pahan mielen, varsinkin kun on jo muutenkin yli herkkä ihminen niin ei paljon sanoja tai tekoja vaadita, että tämmöinen ihminen murtuu. 

Masennus ja ahistus kohtaukset turhauttavat, kun ne tulevat, mutta pakko ne on kestää sillä en voi niille mitään ja sain kuulla yhden neuvon joka antoi hyvän mielen itselleni. 

Jos on masentunut mieli kokoajan, mutta ulospäin koittaa muille näyttää, että kaikki on hyvin, joskus siinä onnistuu ja useimmiten siinä en ole onnistunut. Silloin kun on muiden seurassa ja koittaa näyttää sen paremman puolen, eli tekohymy kameraan niin tulee ajatelleeksi kaikkea, että mitä jos en pysty näyttämään sitä, että olen vahva ja kaikki on hyvin?? Kyyneleet vaan tulee silmistä pihalle ja sitten koitat käydä selittämään mikä on, mutta huomaat ettei sanoja tule suusta ulos, koska et osaa selittää syytä sille varsinkin jos se johtuu masennuksesta.

Masennuksni kiusaa minua todella paljon ja silloin käy kyllä kaikki mahdollisest asiat päässä, että mitä teet ja mitä et tee. Usein myös pilaavat yö uneni silleen, että nukun kyllä, mutta aamuisin olen todella väsynyt ja että en haluaisi vielä nousta ylös, tai sitten nukun, mutta levotonta unta jolloin olen myös väsynyt, kun herään. Masennukseni näkyy myös sillä, että en jaksa tehdä koti hommia, syömisessä joka on todella heikkoa ollut jo pitkään, unen laatu on heikkoa nukkui pitkään tai ei. Sen myös huomaa siinä, että ulkomaailma ei kiinnosta todellakaan niin paljon, kuin ennen. En osaa olla enää viihteellä tai nauttia kylmiä juomia tai mitään muutakaan. Haaveilu kaikesta sitten on taas toinen juttu, koska ei ole voimia toteuttaa niitä mitä suunnittelet ja sehän tietenkin harmittaa ja paljon.

Mutta nyt on taas kirjoiteltu ihan jonnin verran, en tiedä onko kovin selkeästi kirjoittettu, että pääseekö kukaan kärryille asiasta, mutta toivotaan niin.

Adios amigos. Seuraavaan kertaan, kun tekee taas mieli kirjoittaa. :)