Missä mennään?

Hei! Kirjoitan blogissani pelkästä itsestäni, koska facebookkia on turha käyttää päiväkirjana, vaikka kaikki huomaa sen, mutta eivät välitä joten parempi vain kuin kirjoittaa blogia joko julkisena tai ei.
Olen kokenut pennusta lähtien koulukiusaamista, masennusta, läheisten menettämistä, koulun vaihtoa, erottamista ja mitä kaikkea muuta.
Nyt olen onneksi päässyt jotenkin jaloilleni ja jotenkin päässyt elämään normaalia elämää, mitä nyt tälläkin hetkellä kärsin masennusta ja riitaa vanhempieni ja ystävieni kanssa.

Erosin 2kk 3vk ja 5 päivää sitten 7kk ja 3viikon suhteen jälkeen. On vähän vaikea laskea irti ja yrittää saada kaikki kuntoon, mutta ei onnistu. Tuntuu kuin sydäntä ei olisi enää ollenkaan olemassa, sillä serkun koira lopetettiin 4 vuotta sitten ja hän vei toisen puolen sydämmestäni mukanaan ja nyt exäni vei toisen. Olen siis elossa, mutta ilman sydäntä. Outo tunne, mutta pakko jatkaa olo tuntuu paljon kevyemmätä kun ei ole enää mikä pumppaisi rinnasssani, sillä se on poissa, mutta elän, miten mahdollista? Miten outo tunne?
Silti olen tässä kirjoittamassa blogiani vaikka ei ole sydäntä millä elää.
Osaan vieläkin pitää hauskaa kavereideni kanssa vaikka tyhjä aukko rinnassani on. kävelen, puhun, hengitän, juoksen, nauran, teen kaikkea mitä vain voin, mutta ilman sydäntä.


Jatkan taas kunhan mieltä painaa tai muuten vain ei ole mitään tekemistä. :)