Mikä tämä tunne on??

Olen onnellinen tällä hetkellä, mutta silti joku on todella pahasti pielessä. Mikään ei tunnu menevän oikein mitä teen tai mitä sanon. 

Kaikki kaatuu niskaan ja tekis vaan mieli huutaa sydämmensä kyllyydestä. 

Rakkaus voi olla mailman iloisin asia tai sitten se voi tehdä elämästäsi yhtä helvettiä. Minä olen tällä hetkeelä onnellisessa parisuhteessa, mutta en sitten tiedä mikä mättää. 

Tuntuu siltä, kuin sydämmeni olisi taas kokonaan ennallaan, joten tunnen olevani taas elossa toisin kuin pari surkeaa kuukautta taaksepäin.

En silti tiedä, mikä mieltäni vaivaa, vaikka olenkin taas jaloillani. 

Tunnetilani on vaan niin sekava, että en tiedä mitä tehdä. Pitäisikö: itkeä, nauraa, huutaa, hymyillä, kiljua, vai vetää itkupotku raivarit??

En tajua yhtään tunnetilaani tällä hetkellä.

Olen onnellinen, mutta silti joku on pielessä. Elämäni on kääntymässä parempaan suuntaan, koska lopetan juomisen ja tupakan polton vaikka toinen noista vaikeaa on, mutta silti sen aijjon tehdä, koska olen huomannut, että kummastakaan ei ole mitään hyötyä.

Alkoholista tulee krapula ja huono olo. 

Tupakasta menee terveys iän myötä ja sekin vain pilaa elämää.

Kerron nyt täällä sen todellisen totuuden mitä kaipaan.

Kaipaan seurakunnantiloihin, koska se on minulle kuin toinen koti oikeastaan se on kuin koti minulle.

Siellä tuntee itsensä hyväksytyksi sellaisenaan kuin on eikä tarvitse esittää yhtään mitään mitä on, niin kuin joudun tekemään aika monessa paikkaa.  

siellä saat puhua suusi puhtaaksi jos mieltä painaa tai muuten on jotain mistä pitäisi puhua. Siellä voit kertoa aivan kaikki murheesi.
 Uskoit Jumalaan tai et seukkarilla sinut otetaan vastaan sellaisena kuin sinä olet.
 Älä siis kadu mennä sinne. Minä menisin ainakin ja ajoon mennä siellä voin olla rauhassa ja olla oma hullu, sekopää itseni, joka otetaan vastaan sellaisena kuin minä olen.



Anteeksi tunteen purkaukseni, mutta näin minä tunnen tällä hetkellä. Kirjoitan taas kun pystyn ja olen ehkä iloisemmalla tuulella. :)