Nyt on alkanu tuntuu siltä, että oon saanu elämääni edes jonkin laisen ilon, sillä luulin, että en tule enää ikinä kuuntelemaan Nightwishiä Tarja Turusen eron jälkeen, mutta viikko sitten minulle soitettiin uuden Nightwishin musiikkia ja menin sanattomaksi aika nopeasti. Suorastaan rakastuin uuten Nightwishiin, jouduin syömään sanani aika pitkältä matkalta takaisin ja nyt odotan innolla Nightwishin keikkaa kesäkuussa. Vaikka sain tästä yhden ilon elämääni tämän kaiken synkkyyden keskellä, niin silti tuntuu, että en saa exää millään mielestäni ja vaikka kaikki paska on nyt ohi niin silti tuntuu, että mikään ei tunnu hyvältä eikä millään ole mitään merkitystä. Missä siis voi olla vika?
Vaikka tuntuu siltä, että pystyn iloitsemaan sentään minulle maailman ihanimmasta ja tärkeimmästä asiasta, eli musiikista, mutta silti tuntuu että sekään ei riitä... Tuntuu kuin kaikki ystäväni olisivat hyljänneet minut, mutta tiedän, että olen itse siihen osa syyllinen, kun en ota yhteyttä heihin ensin. Varmaan johtuu siitä, että en uskalla, sillä en tiedä mitä he ajattelevat minusta tällä hetkellä, kun en ole pitänyt moneen kuukauteen yhteyttä oikein kehenkään. Tuntuu, että haluaisin aloittaa elämäni aivan alusta muuttamalla pois Savonlinnasta, mutta siihenkin on syynsä, että en uskalla lähteä vaikka kuinka haluaisin pois täältä. Koulukin tuntuu ahistavalta ja ei oikealta, sillä rakastan musiikkia yli kaiken ja haluaisin siitä uran, mutta en osaa/tiedä lähteitä mistä sitä lähteä kehittämään, tai jos tiedän niin en uskalla!!!!!
Minulla on paljon haaveita ja unelmia, mutta en vain uskalla toteuttaa niistä yhtäkään ja se suoraan sanottuna vituttaa minuu aivan helvetisti!
Olenko vain heikko, säälittävä, tyhmä, ujo, kaksnaamanen (tahtomattaan), ilkeä (tahtomattaan), kuoren alle piiloutunut pelkuri, joka ei uskalla tehdä yhtään mitään? Vai olenko ihminen joka on: itsevarma, heikko, hyvä sydämminen, oma itsensä, ja haluaa kaikille vain hyvää ja olla se ihana luotettava ystävä?
Jos en ole taas hukassa niin missä sitten? Voisiko joku kertoa sen?
Ne ketkä oikeasti tuntevat minut, tietävät sen, että en ole paha ihminen kenellekkään tarkoituksella ja ne ketkä saavat luottamukseni tietävät sen, että jos pettäävät sen niin saa aika paljon tehdä töitä, että saa sen takaisin, mutta olen vain niin heikko ja minut on helppo uskotella kaikkeen mitä minulle sanotaan ja jos se on paskaa ja saan tietää sen niin se sattuu ja paljon. Sen jälkeen olen taas pohjalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti