Suru valtaa taas mieleni. Kaikki tuntuu menevän taas päin helvettiä. Miksi mikään ei voi mennä kuin elokuvissa, paitsi aina sielläkään ei ole helppoa. Tunnen taas todella suurtua vetovoimaa exääni kohtaan, koska minusta tuntuu siltä, että kuulumme yhteen vaikka mikä olisi. En vain saa häneltä mitään vastausta hänen sanomaansa asiaan tai no oikeastaan sain, mutta se ei riitä. En tiedä yhtään mitä hän ajattelee tai on asiasta mieltä, koska hän ei halua kertoa minulle. Kavereilta kuulen, että hän ei halua pitää minuun mitään yhteyttä tai olla missään tekemisissä kanssani, mutta en ymmärrä sitä miksi hän ei voi sanoa sitä minulle itse vaan joudun kuulemaan sen muilta. Hän puhuu minulle ihan normaalisti ja näin, mutta silti ei voisi olla kanssani :(. Sydämeni ja mielentilani on taas murtunut. Onneksi minulla on yksi rakas ystävä jolle voin asiasta kertoa.
Hän tukee ja kannustaa minua. Valitettavasti minulla on ollut todella pahoja suru tilanteita ja kipuja. Yksi ilta oli mikä surullussin ilta pitkiin aikoihin. Luin minun ja exäni vanhoja viestejä niiltä ajoin, kun oltiin yhdessä ja itku meinasi tulla, koska tiedän, että en tule ehkä saamaan häntä koskaan takaisin joka on sääli ja todella surullista. En tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet kokonaan. Ajattelen häntä kaiken päivää ja yötä. En saa öitäni kunnolla nukutuksi, koska hän pyörii unissani ja tulee joka yö niihin ja näen unta jossa olimme onnellisia ja ikuisesti yhdessä, kun herään hyvä et ei itku ole kurkussa. Mutta katostaan nyt mitä aika meille näyttää, koska hän sanoi. "Aika näyttää mitä tapahtuu." Vielä ei ole tapahtunut mitään, mutta sitä odotellessa.
Palaan taas kun suru on pahimmillaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti