Olotilani ei ole taas mikään mailman mahtavin. Tunnen itseni taas niin masentuneeksi ja rikki menneeksi.
Tuntuu kuin olisin vajoamassa taas pimeyteen ja yksinäisyyteen. Kaikki ilo, hauskuus ja kaikki mukava häviävät elämästäni niin kuin tuhka tuuleen.
Olisi vain paljon helpompaa jos voisin elää normaalia ja helppoa elämää, mutta se ei onnistu kun asuu paskan puhujien kaupungissa ja jossa jokainen ihminen yrittää olla muita parempi ja hallita koko kaupunkia.
Tälleen minulla alkaa vuosi 2013 ihan päin persettä. Petyin, rakastuin, itkin, masennuin, sain ihania ystäviä, ratkesin pahimpaan asiaan mitä koskaan olen tehnyt, kaiken pahan taas sain niskaani.
Haluaisin vain elämääni jotain ikuista jonka kanssa voisi oikeasti jakaa loppu elämänsä ja jonka syliin voisi turvautua kun eniten sitä tarvitsisi. Vanhemmillekaan et voi kertoa mitään tai pyytää apua, koska he ovat heti pistämässä johonkin terapeutille puhumaan tai jotain, koska eivät itse osaa auttaa ja tukea.
En tiedä mitä tehdä taas vaihteeksi, olen masentunut ja samalla myös aika iloinen, mutta silti kaikki ei ole ennallaan.
Haluaisin pois savonlinnasta, mutta en saa lähteä ja en voisi elättää itseäni mitenkään. Loppu tulos olisi se, että kuolisin nälkään tai tapahtuisi jotain muuta kauheaa ja sitä en halua.
Joudun siis tyytymään tähän mitä saan (katon pääni päälle).
Noh katsotaan miten käy ja palaanko enää koskaan ennalleni tai saako joku muu minut taas jaloilleni loppuelämäni ajaksi.
Kirjoitan taas kun siltä tuntuu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti